Paina huules huulia vasten, kosketa mua joka paikkaan.

Olen tunnistanut koskettamisen aikaansaaman hyvän olon ja olen elänyt myös kosketusvajeessa.

Kauppakeskuksessa törmäsin tuttuun naiseen. Halasin häntä ja silittelin olkapäästä. Ilman mitään taka-ajatusta. Ihan vaan siksi koska tuntui siltä. Paksut talvivaatteet päällä, mutta kuitenkin. 

Lähdettyäni kohti autohallia jäin miettimään kohtaamista. 

Voisiko joku käsittää asian väärin ja mitä sitten? Voiko joku ulkopuolinen vetää kummallisia johtopäätöksiä halauksestamme?  

Entä jos hänen miehensä suuttuu?

Koskettaminen on voimakas sanattoman viestinnän muoto. Itselleni se on luonnollista, olenhan terveydenhuollon koulutuksen saanut. Siellä jos missä opitaan koskettamisen tärkeys. Ystävällinen kosketus vanhuksen kanssa hoitolaitoksessa saattaa rauhoittaa levottoman potilaan paremmin kuin mikään lääke.

Arjessa ja kiireessä on helppo unohtaa puoliso. Pusu ja halaus ovensuussa töihin lähtiessä auttaa jaksamaan päivän haasteet.

Tuoreessa parisuhteessa emme malta pitää näppejämme erossa toisesta. Koskettaminen tuntuu hyvältä. Mutta miksi se usein loppuu jossain vaiheessa? Unohdamme kumppanimme ja pidämme häntä itsestäänselvyytenä.

                                                            

Kuinka hankalaa onkaan koskettaa toista taas vuosien jälkeen. Mikä siitä tekee niin vaikeaa? Pitkään yhdessä eläneiden ihmisten kanssa olen pariterapiassa keskustellut siitä, miten vaikeaa on enää palata koskettamiseen. Pienestä tässäkin on hyvä lähteä. Aluksi jopa kädestä pitäminen saattaa tuntua oudolta. Entä siitä eteenpäin? Kuinka opetella uudelleen tutkimaan kumppanin kehoa? 

Koskettaminen saattaa olla yhtä vaikeaa kuin puhuminen, mutta kommunikaatio ja kosketus ovat lääkkeitä, jotka antavat enemmän kuin ottavat.

Lapsena sylissä pidetty ihminen voi paremmin, psyykkisesti ja fyysisesti. Eläinkokeissa on todettu, että kosketuksen puute aiheuttaa eläintenkin poikasissa levottomuutta, kiusaamista sekä lyhytjänteisyyttä.

Voiko olla, että monenlainen levottomuus kouluissa on koskettaminen puutetta? Kärsivätkö lapsemme siitä? Eikö poikamme osaa koskettaa ja kaipaako pieni tyttö ihailevaa huomiota niin paljon, että lähtee vieraan miehen matkaan?

Frank Pappa aikoinaan toisti televisiossa sloganiaan ”kosketelkaa toisianne”. Itse lisäisin nykypäivänä, että tiedä miten kosketat. On tärkeää tunnistaa omat rajansa ja kunnioittaa toisen rajoja.

Mikä on soveliasta ja mikä ei? 

Mihin kehon alueisiin on sallittua koskettaa? Kädet, olkapäät ja hartiat ovat neutraaleja alueita. Kehon etupuoli sen sijaan on aluetta, jonka koskettelu saattaa aiheuttaa kiusallisia tilanteita.

Tunnista sanaton viestintä. Pyydä lupa halata avaamalla kätesi ja sylisi sekä katsomalla halattavaa silmiin.

Aloita pienestä, älä hyökkää kimppuun. Onko tilanne sopiva koskettamiselle?

On myös hyvä ymmärtää, että kaikilla ihmisillä ei ole samanlaiset kehon rajat. Kaikki eivät siedä koskettamista lainkaan. Esimerkiksi oma poikani ei juuri läheisyydestä piittaa ja halaaminen on joskus vaikeaa.

Aikoinaan Rukan hissipoikien koulutukseen kuului opetella ranskalainen poskisuudelma, pojat kun olivat joskus ymmärtäneet kyseisen käytännön täysin väärin. Nykyään varmaan kaikki ymmärtävät poskisuudelmat. Kosketuksessa on siis kulttuurillisiakin eroja.

Innoituksen tähän blogikirjoitukseen antoi kirja Kehon mieli, Hanna Svennevig, Wsoy 2005

Onko miehen mitta olla kaipaamatta kosketusta?

Rakastan sinua

Kolme sanaa, joita ei ole helppo sanoa: minä rakastan sinua. 

Yhdeksän vuotta sitten tapasin nykyisen puolisoni ja muistan hyvin, kuinka vaikeaa oli sanoa nuo kolme sanaa ensimmäisen kerran.

Jännitti, sanat jotenkin kuulostivat omituisilta suussani. 

Pelotti, että mitä toinen vastaa.

Tuohon aikaan minun ei ollut helppoa osoittaa tunteita, sen verran vereslihalla olin. Elämän karikot olivat hieroneet aikamoisella karheudella.

Itseluottamus ei ole pysyvä olotila vaan se vaihtelee tilanteesta toiseen. Joskus olet vahvoilla ja toisessa hetkessä tuntuu, että pienikin tönäisy suistaa pois polulta. 

Edellä mainitussa tilanteessa uskalsin heittäytyä ja tunnustaa rakkauteni. En tiedä, miten olisi itseluottamukselleni käynyt, jos vastaus olisi ollut torjuva. Luultavasti olisin keräillyt palaset ja lähtenyt uudelleen kokoamaan itseäni. Näinhän me usein teemme.

                      

Kun tunnustat rakkautesi ensi kertaa, asetat itsesi tilanteeseen, jossa tulet joko hylätyksi tai hyväksytyksi. Jos elämässä on ollut paljon hylätyksi tulemisen kokemuksia, luottamus ihmisiin ja itseen ei ole välttämättä kovin korkealla. 

Onneksi haavat voivat umpeutua. Luottamus on palannut ja uskallan kertoa rakastavani.

Meille suomalaisille, varsinkin miehille, rakkaudesta puhuminen tai sen tunnustaminen ei ole itsestään selvää. Tunteellisuus koetaan usein heikkoudeksi. Kuitenkin asia on täydellisesti toisinpäin. Ihminen, joka uskaltaa tunnustaa rakastavansa ja pystyy osoittamaan tunteensa on henkisesti vahva ja sinut itsensä kanssa.

Onko miehen mitta olla herkkä?

Ensi kerran jälkeen on ollut helpompaa, nyt voin jo höpötellä rakkaudesta useamminkin. Tämä ei tarkoita, että kaikkien pitäisi toimia samalla tavalla. 

Tapoja on monenlaisia - pieniä tekoja, rakkauden osoituksia, toisen auton lämmittämistä pakkasaamuna ja yhteisen kodin huoltamista. Tärkeintä kai on se, että osoittaa, että olet minulle tärkeä.

Riittääkö, jos olet kymmenen vuotta sitten vannonut valan alttarilla? Elämän ruuhkavuodet, arki, mitä näitä nyt on. On helppoa kiireessä sivuuttaa toinen, jättää vaille huomiota. 

Kuitenkin hän on se, jonka kanssa olet päättänyt viettää suuren osan elämästäsi. Hän on sinun paras ystäväsi, luottopakkisi. Kerro tai näytä se hänelle. Ehkä hän tarvitsee sitä vahvistusta juuri nyt.

Minä olen Petri Sirén ja tämä on Miehen Mitta -blogi

”Voit valita tuhansista teistä.

Voit valita ja erehtyä.

Kunhan vain valitset mihin kohtaan, kenen syliin painat pääsi.”

-Tommy Tabermann-