sunnuntai 18. marraskuuta 2018

Kuka on makuuhuoneessasi?



Mielenkiintoinen kysymys, eikö totta? Eihän siellä ketään ylimääräisiä pitäisi olla? Hyvin usein siellä kuitenkin on muita. Haamuja, entisiä rakastajia, puolisoita, lapsia, isiä ja äitejä.

Seksielämäämme liittyy paljon herkkiä muistoja, jotka saattavat tuntua häpeällisiltäkin.  Oletko joskus jäänyt kiinni itsesi tyydyttämisestä? Onko sinut yllätetty tyttö- tai poikaystävän kanssa muhinoimassa? Ovatko vanhempasi tulleet paikalle kiusallisella hetkellä? Oletko joutunut noloon tilanteeseen rakastellessa? Onko lerpahtanut kesken aktin?

Mies, laukeatko ennenaikaisesti? Se saattaa johtua siitä, että olet joutunut nuoruudessasi tyydyttämään itsesi pikaisesti ennen kuin vanhempasi saapuvat tai olet tullut yllätetyksi ns. housut kintuissa.     
            
Punastuttaako tai hävettääkö vielä vuosien jälkeen? Kuinka kauan annat tämän menneen tapahtuman vaikuttaa?

Et ehkä tule tiedostaneeksi sitä tosiseikkaa, että tämän kaltaiset tapahtumat saattavat vaikuttaa nykyiseenkin seksuaalielämääsi. Monet seksuaalisista häiriöistä saattavat johtua traumoista tai kolhuja saaneesta seksuaalisesta itsetunnosta, tavalla tai toisella.

Seksuaalinen elämämme heijastelee menneitä, nykyisiä ja tulevia tapahtumia. Makuuhuoneessamme saattaa kummitella äitimme, isämme tai lapsemme, joiden kautta peilautuvat häpeämme ja salaisuutemme.

Itseluottamus rakentuu terveestä suhtautumisesta itseen, omaan kehoon ja seksuaalisuuteen. On mahdollista saada hyvä seksuaalinen itsetunto aikuisenakin ja löytää oma seksuaalisuutensa uudelleen.

                                          Kuvituskuva Googlesta.

Mistä rakentuu terve seksuaalinen itsetunto?

  •       Hyvä ja luottamuksellinen parisuhde
  •       Kommunikaatio
  •       Harjoittelu
  •       Itsetuntemus
  •       Kehollinen itsetunto

Ei, porno ei kuulu tähän yhtälöön. Porno on fiktiota. Jos haluat kehittyä rakastajana, älä toimi kuten filmeissä. Tutustu omaasi ja kumppanisi kehoon rauhassa ja kiirehtimättä. Mieti etukäteen rajojasi, omia mielihalujasi ja keskustele niistä mahdollisen kumppanisi kanssa.

Myös itsenäisesti voit harjoitella ja tutkia itseäsi. Miehille suunnattua kirjallisuutta löytyy niin suomeksi kuin englanniksikin. Suosittelen lämpimästi esimerkiksi teoksia Moniorgasminen mies, Mantak Chia ja The way of the superior man (David Deida). Teemu Syrjälän Elinvoimaisen miehen kirjaakin voin suositella.

Yksi mahdollisuus tutkia omaa seksuaalisuuttaan turvallisesti on tantra. Ilmaisia tai edullisia tantra-iltoja on suuremmissa kaupungeissa useina iltoina viikossa. Siellä tutustuu samanhenkisiin ihmisiin. Iltoihin voi mennä yksin tai kumppanin kera. Suosittelen kaikille miehille.

Jos sinulla on tarvetta syvällisemmälle avulle, ota rohkeasti yhteyttä ammattiauttajaan.  

Voimmeko kehittää seksuaalisuuttamme? Voiko mies puhua noloista tilanteista? 

Tämä on Miehen mitta-blogi ja minä olen Petri Sirén.

maanantai 5. marraskuuta 2018

Isyys.




Kohta on taas isänpäivä. Mitä isyys on? Minulle oma adoptioisäni ei antanut kummoista kuvaa isyydestä. Lähinnä koin tupakan sekä alkoholin huuruisia ja hajuisia örinöitä olohuoneesta, ankaruutta ja tunnekylmyyttä. Hän kuoli kuusikymppisenä sairastettuaan pitkään. Viimeiset ajat kotona olivat todella vaikeita. Halvaantunut sairas mies kiukutteli ja komenteli, oli kuin pieni lapsi. Taisi pelätä itsekin, piilotti pelkonsa kiukun taakse. Itse olin jo muuttanut kotoa pois, mutta vaikutukset tuntuivat ja tuntuvat ehkä edelleen.

Rauha hänen sielulleen.

Isyyteni alkoi 27.11.1989. Esikoistyttäreni jälkeen maailmaan saapuivat vielä toinen tytär ja kuopuksena poika.

Jäin ensimmäisen lapsen synnyttyä hoitovapaalle. Se oli tuolloin aika uutta ja joku hommailikin minulle hamekangasta. Äidit puistoissa katselivat säälien lapsiraukkaa, jolta he kävivät vaivihkaa kohentamassa lapasia tai haalarin vetoketjua. Ehkä asenne on nykyään toinen.

Elämän ruuhkavuosia en totisesti kaipaile. Huoli omista lapsista kun he sairastivat, hakivat murrosiässä paikkaansa elämässä tai ottivat ensi askelia itsenäistyessään… huoli on varmaan aina läsnä, vaikka tiedän lapsieni pärjäävän elämässä. He ovat isäänsä fiksumpia.

Lapseni ovat jo aikuisia ja eläneet itsenäistä elämäänsä jo vuosia. Tiedän, että olen heille pystynyt antamaan hiukan paremman isän mallin kuin mihin oma isäni pystyi. Tiedän tehneeni kasvattajana myös virheitä. Niinhän me kaikki kasvattajina ja ihmisinä teemme.

Lapseni ja lapsenlapseni: olette minulle rakkaita. En sitä muista aina sanoa, enkä ehkä osoittaakaan. Toivottavasti se kuitenkin välittyy minusta. 

Olen osa sukupolvien ketjua ja kannan mukanani suomalaisen miehen sotien jälkeistä taakkaa. Onneksemme vuosi vuodelta tämä on poistumassa. Miehiä ei ole tuomittu puhumattomiksi ja tunteettomiksi.

Lapseni te olette kasvattaneet minut. Te  olette tehneet  minusta sen miehen, joka olen tänä päivänä. Ilman teitä olisin joku ihan toinen. Tiedän olevani onnekas.

Rakkaudella
isä ja isoisä Petri

Mikä on miehen mitta? Pystyykö mies näyttämään tunteitaan?
Minä olen Petri Sirén ja tämä on Miehen mitta -blogi