Elämäni miehille

 

 

On kaunis ja autereinen iltapäivä. Hienoinen tuuli narisuttaa mäntyjä toisiaan vasten. Orava kiipeää puussa ja kaarnaa leijailee alas maahan. On hiljaista ja rauhallista, niin kuin usein hautausmaalla on. Seison mietteissäni haudan äärellä. Valkoinen puuristi haudalla ja nimi siinä. Ei syntymä- eikä kuolinaikaa. Tässä hän siis lepää. Isä.

Olisiko elämäni ollut toisenlainen, jos sinä olisit ollut siinä mukana? Olit nuori mies kuollessasi. Et tainnut tietää minusta juuri mitään. Ehkä sen, että olen olemassa.

Lempeä tuuli puhaltaa ajatukset pois. Siivoan hiukan ristiä ja istutan keltaisen krysanteemin haudalle. Kun kaivan kukalle paikkaa, mullan alta löytyy vanha kukkaruukku. On täällä joku muukin käynyt, hyvä että et ole unohdettu, ajattelen. Krysanteemi näyttää oudolta puisten ristien joukossa. Vain muutamalla haudalla on kukkia. Täällä taitaa levätä monta unohdettua.

Ajatukset palaavat aamupäivään ja vierailuun paikallisessa kirjastossa. Vanhaan lehtiartikkeliin, joka sieltä löytyi. ”Mies sai surmansa tulipalossa Alakaupungissa”, kertoi otsikko. Artikkelissa kuvattiin tarkkaan tapahtumien kulkua ja haastateltiin naapureita. Nykypäivänä ei näin kirjoitettaisi. Yksilön suoja nimittäin. Lehden etusivulla oli kuva onnettomuuspaikalta. Kuvassa oli lakanalla peitetty vainaja.

Lehtijutusta selvisi onnettomuuspaikan tarkka osoite. Tuntui todella kummalliselta vierailla siellä, missä isäni vietti viimeiset hetkensä. Onneksi löytyi avulias asukas, joka esitteli huoneiston, jonne isän maallinen vaellus on päättynyt. Tuolloin oli ollut kaunis kesäpäivä, niin kuin tänäänkin, kirkasta pussissa ja työvuoro päättynyt satamassa. Vaimo oli lähtenyt muutamaa viikkoa aiemmin. Mitä suomalainen mies tekee tällaisella hetkellä? Tarttuu pulloon, alkaa repiä märkää, dokata, ryypätä, niin kuin nykyään sanotaan. Tapahtumien kulku etenee kohti traagista loppuaan.

                                                    Kuvituskuva Googlesta

Tämä mies siis oli isäni. En tavannut häntä koskaan. Pitäisi kai olla surullinen tai katkera, mutta siihen en pysty. En saanut rahaa tai maallista mammonaa perinnöksi, en sitä ole osannut kaivata, mutta sain sinulta elämän, siskon ja veljen. Se on enemmän kuin mikään muu perintö. Elämä on ollut hyvä.

Paras oppi, jonka te, isäni ja kasvatti-isäni olette minulle antaneet, on se, että viinan kanssa ei pidä leikkiä eikä lotrata. Molemmat miehet menehtyivät alkoholiin. Toinen tapaturmaisesti, toinen sairastaen. Tämä on uponnut syvälle sieluuni. Voin vain kiittää teitä tästä opetuksesta, vaikka teiltä se on vienyt kaikkein arvokkaimman, hengen.

Levätkää rauhassa, elämäni miehet. Katkaisen tämän ketjun.

---

 

Kuinka taltuttaa mieli?

Ottaako mielesi helposti vallan? Illalla tai aamuyöstä et saa unta, kun ajatukset pyörivät päässä ja murheet jyräävät kaiken alleen. Puolisokin odottaa seksiä, mutta erektiota ei tule. Ajatuksesi keskittyvät sukupuolielimeesi ja hoet sille mielessäsi ”älä petä mua nyt”. Naisilla voi olla orgasmin kanssa sama asia.

Mieli vie.

Kuinka voit rauhoittaa vaeltavan mielesi ja valjastaa sen hyödyttämään sinua?

Mielen voima on valtava. Se voi kritisoida ja arvostella, moittia, mutta myös kannustaa ja saada meidät tekemään huikeita suorituksia. Jooga opettajani Amir Jaan kertoo usein mielestä ”monkey mind” -vertauksella. Mieli on kuin marakatit puussa. Vaikka kuinka keskityt yhteen, se saattaa karata pois. Sinun tehtäväsi on vetää se hännästä takaisin ja palata siihen yhteen olennaiseen asiaan mitä olit tekemässä tai ajattelemassa.

Kun mieli on levollinen, voimme keskittyä olennaiseen ja päästä flow-tilaan. Oikeastaan itsensä rauhoittaminen pitäisi kuulua jokaisen ihmisen perustaitoihin ja mielestäni näitä taitoja voisi opettaa jo päiväkoti-iässä ja näin taidetaan osassa päiväkoteja tehdäkin.

                                             

Meditaatio. Mitä se oikein on?

Monet meistä tekevät ihan luonnostaan mieltä rauhoittavia, yhteen tekemiseen keskittyviä juttuja. Kuka käy kävelyllä tai juoksulenkillä, jotkut hakkaavat halkoja tai käyvät ampumassa. Mieltään voi rauhoittaa istuessa, maatessa, kävellessä, hyppimällä, pilkkimällä, hiihtämällä, saunassa tai vaikkapa niitä halkoja hakkaamalla. Tällaisia harrastuksia kuvataan usein meditatiivisiksi. Meditaation ei siis tarvitse olla leijumista risti-istunnassa, vaan se voi olla aktiivista tekemistä. Meditaatiossa ei myöskään tarvitse olla mitään hengellistä. Monet urheilijat ja yritysjohtajat pyrkivät tavoitteisiinsa harjoittelemalla keskittymistä yhteen asiaan ja sulkemalla häiritsevät ja kuormittavat ajatukset pois.

Itse olen joskus, ihan ensimmäisessä blogissani kirjoittanut juoksemisesta: https://petes62.blogspot.com/2018/07/web-presence-builder_31.html

Nykyisin polveni ei pidä maratoneista, mutta sitä enemmän kävelymeditaatiosta. Usein se tuo minulle mielenrauhaa. Kävellessäni keskitän ajatukset askeleihin ja toistan mielessäni jotain kannustavaa lausetta. Jatkan näin koko lenkin ajan. Päässä pyörineet murheet ja huolet laantuvat.

Jos ajatustesi hännät tuntuvat karkaavan ulottumattomiin tai kärsit vaikkapa nukahtamisvaikeuksista ja arki valvottaa, voit kokeilla vaikkapa YouTuben hakuja ohjattu meditaatio, guided meditation tai mindfulness meditaatio. Laita kuulokkeet korviin ja ota mukava asento.

Alussa mainitsemani erektiohäiriö on monelle miehelle tuttu tilanne. Jos olet humalassa ja vuoteessasi on baarista löytynyt yhden illan kukkanen, meditoimalla tilanne ei välttämättä parane. Mutta jos tiedät, että tänään olisi mahdollista harrastaa puolison kanssa seksiä, lapset ovat mummolassa ja puolisollakin tuntuu olevan odotuksia, mitä tehdä, jos mielesi pyörii autotallissa ja talon maalauksessa? Miten sen peniksenkin saisi innostumaan? Keskität ajatuksiasi kiihottumiseen ja entistä enemmän tuntuu siltä, että kaveri pettää.

Ota muutama minuutti itsellesi, istu alas tai käy makuulle. Hengitä ja rauhoitu. Hengittäessäsi sisään ala laskea hengityksesi tahtiin. Jatka laskemista kymmeneen ja aloita alusta. Voit tavuttaa luvun sisäänhengityksen ja uloshengityksen tahtiin. Näin saat karkailevat ajatuksesi pois peniksestä, autotallista ja talonmaalauksesta, jopa ulosottomiehestä. Vaimo saapuu viereesi ja aloitatte hitaasti virittyä tunnelmaan. Hetken päästä huomaat, että sinä ja puolisosi lepäätte vuoteella rentoutuneena ja onnellisena. Voi pojat, mikä meditaatio!

Älä mulle ala!

Törmäsin taannoin sosiaalisen median ryhmässä kaveriin, joka oli ylpeä siitä, että hän on pelottavan näköinen: tatuoitu, parrakas, katu-uskottava äijä.

Työssäni olen vuosikymmenten aikana tavannut paljon erilaisia ihmisiä. Kerran vastaanotolleni saapui kookas, tatuoitu mies maihareissaan. Hän oli erään rikollisjärjestön jäsen ja hänellä oli pitkä rikosrekisteri väkivaltarikoksista. Tapaamisemme lopulla hän halusi tietää, pelottiko hän minua. Pitäiskö, vastasin.

Miksi täytyy näyttää uhkaavalta? Jo alkuasukkaat koristelivat itsensä ja pitivät porukalla sellaista meteliä, että kilpailevat heimot ja petoeläimet pysyivät loitolla.

Itse haluaisin olla helposti lähestyttävä, tavallinen mies, ja monille olenkin, mutta en kaikille. Joissakin ihmisissä ehkä aktivoin vanhoja muistoja tai kokemuksia joistakin toisista ihmisistä. Olen silloin tällöin kuullut näyttäväni pelottavalta. Pyrin laskemaan tätä kynnystä hymyilemällä ja osoittamalla käyttäytymiselläni ja kehon kielellä, että minua on helppo lähestyä.

Kirjailija Pirkko Saisio kertoi Helsingin Sanomien haastattelussa, kuinka hänen niskaansa hoitanut fysioterapeutti kysyi, miksi hän jatkuvasti kallistaa päätään sivulle. Saisio tiesi antavansa usein pelottavan vaikutelman itsestään. Hän yritti pehmentää tätä vaikutelmaa kallistamalla päätään.

Nuoruudessani väkivalta ja tappelut kuuluivat elämänmenoon. Kouluissa nahisteltiin, nyrkiniskuilta en välttynyt, kerran jopa sain ladatun pistoolin piipun otsaani.

Jotkut nuoruudessa koetut tilanteet jäävät kehoomme. Toimimme tiedostamattamme ikään kuin olisimme jälleen samassa vaarassa. Suojamuurit toimivat. Joskus ne ovat ehkä olleet tarpeen, mutta usein nykyarjessa ne ovat turhia. Kukaan ei enää uhkaa, mutta toimimme siten kuin uhkaisi. Itsesuojelu on tärkeää, mutta se voi estää nauttimasta elämästä ja asettaa meidät jatkuvaan varaustilaan. Joskus tämä varaustila ja vanhat kokemukset voivat purkautua hallitsemattomalla tavalla vaikkapa ihmissuhteissa tai työpaikalla. Huomaamme toimivamme täysin ilman kontrollia tai lukkiudumme. Joskus taas kehomme alkaa reagoida fyysisillä stressioireilla.

Muistathan alussa mainitsemani tyypin sosiaalisesta mediasta. Hän kokee, että on parempi näyttää pelottavalta kuin haavoittuvalta.

Usein me miehet olemme kuvaannollisesti nyrkit tanassa uhkaavan tilanteen edessä. Naiset taas ehkä pyrkivät kontrolloimaan tilanteita muilla keinoilla tai vetäytyvät, painavat menemään ”ei tarvitse auttaa” -asenteella. Ehkä saavuttaisimme suuremman potentiaalimme käyttäytymällä toisin. Rauhantahtoiset neuvottelutaidot johtavat usein parempaan lopputulokseen kuin kiukkuinen, jyräävä ja aggressiivinen käyttäytyminen.

Tasapainoinen, käyttäytymistään hallitseva ihminen toki osaa toimia oikeasti uhkaavissa tilanteissa siten, ettei jää jalkoihin vaan osaa pitää puolensa. Tiedostaminen ei tarkoita sitä, että olisit kynnysmatto!

Oletko kyllästynyt haarniskaasi?

                                             Kuvituskuva Googlesta

”Tulee päivä, jolloin sinun täytyy laskea suojamuurisi alas ja ymmärtää, että asiat, joita sinulle on tapahtunut, eivät tapahdu enää.”

-Marwan-

On luotettava siihen, ettei se koulunpihalla tapahtunut nujakka tapahdu enää. Ei se entinen opettajasi tule tukistamaan tai nauramaan sinulle epäonnistumisestasi. Työkaverisi eivät ole samanlaisia kuin koulukaverisi.

Itseluottamuksesi on saanut kolhuja, mutta me kaikki tarvitsemme aika ajoin itseluottamuksen vahvistusta. Et ole ainoa. 

Puhu itsellesi kunnioittavasti. Hyvin olet pärjännyt tähänkin asti.

Rakenna itsellesi toteuttamiskelpoisia tavoitteita. Missä tilanteessa haluat olla kiihtymättä ja silti pitää puolesi?

Sinulla on potentiaalia kohdata vastoinkäymisiä ja voimaa onnistua.