Minä, sinä, hän, me, te, he

Me-henki on huikea asia, kun pitää saavuttaa porukalla jotakin. Joukkuepeleissä tiimi hitsautuu yhteen ja yhdessä joko voittaa tai sulattaa tappionsa. 

Me-henki.

Kun on me, on myös he. He ovat joitakin muita. He eivät kuulu meihin, meidän joukkueeseen. Urheilussa joukkuepelaajat ymmärtävät tämän, koska pelaajat vaihtuvat. Viime viikon vastustaja saattaa olla joukkuekaverisi huomenna.

Luomme ”joukkueita” huomaamattamme: stereotyyppejä. Teemme oletuksia kokemustemme kautta.

Olin taannoin seminaarissa, jossa puhujana oli erään pikkukaupungin päällikkö. Pois lähtiessämme avasin kyseiselle päällikölle oven ja sanoin moikat. Hän ei reagoinut mitenkään, tuijotti vain kohti. Jotenkin tapahtuma sujahti nahkani alle. Olin harmistunut hänen epäkohteliaisuudestaan. 

Pyörittelin mielessäni ajatuksia tyyliin ”tuollaisia nuo päällikköhenkilöt kaikki ovat” ja niin edelleen.

Aikani tunteella tuhistuani huomasin itsekin luoneeni sukkelasti vihollisjoukkueen kaikista johtajista, vaikka tiedän hyvin, etteivät kaikki ole epäkohteliaita ja ylpeitä. Saattaahan olla, ettei kyseinen kaveri tervehdystäni edes kuullut. Voi olla, että tulkitsin täysin väärin.

Tällainen pikainen tunnereaktio taitaa olla aika yleistä. Kun yksi joukosta käyttäytyy huonosti tai jotenkin arvomaailmaamme vastaan luomme kaikista heihin kuuluvista samanlaisia. He ovat sitä tai tätä, mutta eivät yhtään kuten minä (ja minähän olen hyvä ihminen).

Nahkaliiveihin pukeutuneet Harley Davidson -motoristit ovat rikollisia, kaikki rakennusmiehet ja palomiehet ovat bodareita, muslimit ovat terroristeja, Ylen toimittajat ovat sellaisia, poliitikot tuollaisia ja amerikkalaiset varsinkin ovat. Miehetkin on sitä ja naiset tätä.  Virolaisten mielestä suomalaiset ovat poroja, ruotsalaiset pitävät meitä juoppoina. Kuulumme siis kaikki johonkin joukkoon kummalliseen.

Esimerkkejä on lukemattomia ja syntyy koko ajan lisää. Kuitenkin joka joukossa on aina yksilöitä. Kun heihin tutustuu, saattaa huomata, että on ollut ihan väärässä käsityksensä kanssa.

Kuinka sitten toimia, jos huomaat kehittäneesi ympärillesi vihollisjoukkueita? Olet jo ottanut ensimmäisen askeleen, jos huomaat toimivasi näin. Tiedostat ajattelevasi jostain jotain ja ymmärrät, että saatat olla väärässä. Se riittää.

Minä olen Petri Sirén ja tämä on Miehen mitta -blogi. Uskallatko tunnustaa stereotyyppääväsi?