Isyys.

Kohta on taas isänpäivä. Mitä isyys on? Minulle oma adoptioisäni ei antanut kummoista kuvaa isyydestä. Lähinnä koin tupakan sekä alkoholin huuruisia ja hajuisia örinöitä olohuoneesta, ankaruutta ja tunnekylmyyttä. Hän kuoli kuusikymppisenä sairastettuaan pitkään. Viimeiset ajat kotona olivat todella vaikeita. Halvaantunut sairas mies kiukutteli ja komenteli, oli kuin pieni lapsi. Taisi pelätä itsekin, piilotti pelkonsa kiukun taakse. Itse olin jo muuttanut kotoa pois, mutta vaikutukset tuntuivat ja tuntuvat ehkä edelleen.

Rauha hänen sielulleen.

Isyyteni alkoi 27.11.1989. Esikoistyttäreni jälkeen maailmaan saapuivat vielä toinen tytär ja kuopuksena poika.

Jäin ensimmäisen lapsen synnyttyä hoitovapaalle. Se oli tuolloin aika uutta ja joku hommailikin minulle hamekangasta. Äidit puistoissa katselivat säälien lapsiraukkaa, jolta he kävivät vaivihkaa kohentamassa lapasia tai haalarin vetoketjua. Ehkä asenne on nykyään toinen.

Elämän ruuhkavuosia en totisesti kaipaile. Huoli omista lapsista kun he sairastivat, hakivat murrosiässä paikkaansa elämässä tai ottivat ensi askelia itsenäistyessään… huoli on varmaan aina läsnä, vaikka tiedän lapsieni pärjäävän elämässä. He ovat isäänsä fiksumpia.

Lapseni ovat jo aikuisia ja eläneet itsenäistä elämäänsä jo vuosia. Tiedän, että olen heille pystynyt antamaan hiukan paremman isän mallin kuin mihin oma isäni pystyi. Tiedän tehneeni kasvattajana myös virheitä. Niinhän me kaikki kasvattajina ja ihmisinä teemme.

Lapseni ja lapsenlapseni: olette minulle rakkaita. En sitä muista aina sanoa, enkä ehkä osoittaakaan. Toivottavasti se kuitenkin välittyy minusta. 

Olen osa sukupolvien ketjua ja kannan mukanani suomalaisen miehen sotien jälkeistä taakkaa. Onneksemme vuosi vuodelta tämä on poistumassa. Miehiä ei ole tuomittu puhumattomiksi ja tunteettomiksi.

Lapseni te olette kasvattaneet minut. Te  olette tehneet  minusta sen miehen, joka olen tänä päivänä. Ilman teitä olisin joku ihan toinen. Tiedän olevani onnekas.

Rakkaudella

isä ja isoisä Petri

Mikä on miehen mitta? Pystyykö mies näyttämään tunteitaan?

Minä olen Petri Sirén ja tämä on Miehen mitta -blogi