Törmäsin taannoin sosiaalisen median ryhmässä kaveriin, joka oli ylpeä siitä, että hän on pelottavan näköinen: tatuoitu, parrakas, katu-uskottava äijä.
Työssäni olen vuosikymmenten aikana tavannut paljon erilaisia ihmisiä. Kerran vastaanotolleni saapui kookas, tatuoitu mies maihareissaan. Hän oli erään rikollisjärjestön jäsen ja hänellä oli pitkä rikosrekisteri väkivaltarikoksista. Tapaamisemme lopulla hän halusi tietää, pelottiko hän minua. Pitäiskö, vastasin.
Miksi täytyy näyttää uhkaavalta? Jo alkuasukkaat koristelivat itsensä ja pitivät porukalla sellaista meteliä, että kilpailevat heimot ja petoeläimet pysyivät loitolla.
Itse haluaisin olla helposti lähestyttävä, tavallinen mies, ja monille olenkin, mutta en kaikille. Joissakin ihmisissä ehkä aktivoin vanhoja muistoja tai kokemuksia joistakin toisista ihmisistä. Olen silloin tällöin kuullut näyttäväni pelottavalta. Pyrin laskemaan tätä kynnystä hymyilemällä ja osoittamalla käyttäytymiselläni ja kehon kielellä, että minua on helppo lähestyä.
Kirjailija Pirkko Saisio kertoi Helsingin Sanomien haastattelussa, kuinka hänen niskaansa hoitanut fysioterapeutti kysyi, miksi hän jatkuvasti kallistaa päätään sivulle. Saisio tiesi antavansa usein pelottavan vaikutelman itsestään. Hän yritti pehmentää tätä vaikutelmaa kallistamalla päätään.
Nuoruudessani väkivalta ja tappelut kuuluivat elämänmenoon. Kouluissa nahisteltiin, nyrkiniskuilta en välttynyt, kerran jopa sain ladatun pistoolin piipun otsaani.
Jotkut nuoruudessa koetut tilanteet jäävät kehoomme. Toimimme tiedostamattamme ikään kuin olisimme jälleen samassa vaarassa. Suojamuurit toimivat. Joskus ne ovat ehkä olleet tarpeen, mutta usein nykyarjessa ne ovat turhia. Kukaan ei enää uhkaa, mutta toimimme siten kuin uhkaisi. Itsesuojelu on tärkeää, mutta se voi estää nauttimasta elämästä ja asettaa meidät jatkuvaan varaustilaan. Joskus tämä varaustila ja vanhat kokemukset voivat purkautua hallitsemattomalla tavalla vaikkapa ihmissuhteissa tai työpaikalla. Huomaamme toimivamme täysin ilman kontrollia tai lukkiudumme. Joskus taas kehomme alkaa reagoida fyysisillä stressioireilla.
Muistathan alussa mainitsemani tyypin sosiaalisesta mediasta. Hän kokee, että on parempi näyttää pelottavalta kuin haavoittuvalta.
Usein me miehet olemme kuvaannollisesti nyrkit tanassa uhkaavan tilanteen edessä. Naiset taas ehkä pyrkivät kontrolloimaan tilanteita muilla keinoilla tai vetäytyvät, painavat menemään ”ei tarvitse auttaa” -asenteella. Ehkä saavuttaisimme suuremman potentiaalimme käyttäytymällä toisin. Rauhantahtoiset neuvottelutaidot johtavat usein parempaan lopputulokseen kuin kiukkuinen, jyräävä ja aggressiivinen käyttäytyminen.
Tasapainoinen, käyttäytymistään hallitseva ihminen toki osaa toimia oikeasti uhkaavissa tilanteissa siten, ettei jää jalkoihin vaan osaa pitää puolensa. Tiedostaminen ei tarkoita sitä, että olisit kynnysmatto!
Oletko kyllästynyt haarniskaasi?
Kuvituskuva Googlesta
”Tulee päivä, jolloin sinun täytyy laskea suojamuurisi alas ja ymmärtää, että asiat, joita sinulle on tapahtunut, eivät tapahdu enää.”
-Marwan-
On luotettava siihen, ettei se koulunpihalla tapahtunut nujakka tapahdu enää. Ei se entinen opettajasi tule tukistamaan tai nauramaan sinulle epäonnistumisestasi. Työkaverisi eivät ole samanlaisia kuin koulukaverisi.
Itseluottamuksesi on saanut kolhuja, mutta me kaikki tarvitsemme aika ajoin itseluottamuksen vahvistusta. Et ole ainoa.
Puhu itsellesi kunnioittavasti. Hyvin olet pärjännyt tähänkin asti.
Rakenna itsellesi toteuttamiskelpoisia tavoitteita. Missä tilanteessa haluat olla kiihtymättä ja silti pitää puolesi?
Sinulla on potentiaalia kohdata vastoinkäymisiä ja voimaa onnistua.
