lauantai 22. syyskuuta 2018

Maskuliinisuus ja feminiinisyys




Kaikki taidamme tietää, että meissä on kaksi puolta: maskuliininen ja feminiininen, huolimatta siitä kumpaa sukupuolta edustamme. Shiva ja Shakti tai Yin ja Yang ovat monelle tuttuja itämaisista mytologioista sekä tantrasta. Termit kuvaavat maskuliinista ja feminiinistä energiaa.

Minussa miehenä on feminiininen puoleni. Se näkyy muun muassa esteettisyytenä, intuitiona, empaattisuutena ja luovuutena. Maskuliinisuus minussa on esimerkiksi varmuutta, loogisuutta ja määrätietoisuutta.

Jotta voimme elää tasapainoista elämää, Yinin ja Yangin, Shivan ja Shaktin, meidän maskuliinisen ja feminiinisen energiamme on oltava tasapainossa. Kumpikaan ei saa hallita. Jokapäiväisessä elämässä nämä energiat tukevat toisiaan eivätkä taistele toisiaan vastaan.
Epätasapaino aiheuttaa stressiä ja kuormitusta. 


Epäkypsä liiallinen maskuliinisuus näkyy meissä miehissä machoiluna, pullisteluna sekä kaikenlaisen miehisyyden ylikorostamisena. 

Pystytkö miehenä tai naisena tunnistamaan itsessäsi eri puolia? Naisilla on nykypäivänä enemmän lupa olla maskuliinisia, mutta miehen feminiinisyys nähdään usein heikkoutena ja homoutena. Uskallatko miehenä kohdata sisäisen feminiinisyytesi? 

Katoaako maskuliinisuutesi löytäessäsi feminiinisen puolesi? Katoaako naisen feminiinisyys hänen löytäessään maskuliinisuutensa? Vastaus on EI!

Eräässä työpaikassa sain kuulla homottelua, kun käytin korvakorua. Myös käyttämäni miesten olkalaukku sai työtoverini epäilemään seksuaalista suuntautumistani. 
Onneksemme elämme suhteellisen suvaitsevassa yhteiskunnassa, eikä joka työpaikassa käyttäydytä näin.  

"Emmekö tosiaan enää saa sanoa tyttöä tytöksi ja poikaa pojaksi?"

Tunnistaessasi ja tiedostaessasi kummankin puolen itsessäsi voit olla kokonainen ja kypsä ihminen. Sinut itsesi eri puolten kanssa.

Mitä sitten on se paljon puhuttu sukupuolineutraalisuus? Emmekö tosiaan enää saa sanoa tyttöä tytöksi ja poikaa pojaksi?

Kysymys ei ole näin yksioikoinen. Kysymys on siitä, ohjaammeko lapsiamme toimimaan jonkin roolin mukaisesti. 

Ostammeko tyttölapselle vaaleanpunaisia vaatteita, vaikka hän haluaisi pukeutua mustaan tai siniseen? Ostammeko pojalle autoja leikkikaluiksi, vaikka hän haluaisi leikkiä nukella?
Uskoisin, että tiedostamalla sukupuoliroolit ja ennakkoasenteet itsessämme olemme myös kasvattajina tasapainoisempia. 

Lapsemme kuitenkin kasvavat viisaammiksi kuin mitä me olemme. Aikuistuessaan he näkevät meidän sokeat pisteemme, kuten me mieluusti näemme ne omissa vanhemmissamme.

Innoituksen tähän kirjoitukseen, usko tai älä, antoi kirja nimeltä Miesseuralainen, kirjoittaneet Krista Kasvi ja Tomi Ros (Fitra 2018).

Mitä on oikea miehisyys? Mikä on miehen mitta?

Minä olen Petri Sirén ja tämä on Miehen mitta -blogi.

2 kommenttia:

  1. Miehet eivät itke eivätkä halaa! Paitsi (epä)onnistuttuaan tunteita herättävissä, itselleen tärkeissä asioissa. Mikä onkaan miehisyyden mitta? Onko se joukkueurheilulaji, jossa onnistuttuaan hyökätään halaamaan ja suukottelemaan onnistunutta suorittajaa? Onko se joukkueurheilulaji jossa hävittyään jäädään itkemään tai lohduttamaan eniten surevaa? Kyllä, kyllä se mieskin näyttää feministisen puolen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jarmo kommentistasi. Kyllä me miehetkin kehitymme. Muutama sotien jälkeinen sukupolvi siinä tosin on mennyt.

      Poista