Paina huules huulia vasten, kosketa mua joka paikkaan.

Olen tunnistanut koskettamisen aikaansaaman hyvän olon ja olen elänyt myös kosketusvajeessa.

Kauppakeskuksessa törmäsin tuttuun naiseen. Halasin häntä ja silittelin olkapäästä. Ilman mitään taka-ajatusta. Ihan vaan siksi koska tuntui siltä. Paksut talvivaatteet päällä, mutta kuitenkin. 

Lähdettyäni kohti autohallia jäin miettimään kohtaamista. 

Voisiko joku käsittää asian väärin ja mitä sitten? Voiko joku ulkopuolinen vetää kummallisia johtopäätöksiä halauksestamme?  

Entä jos hänen miehensä suuttuu?

Koskettaminen on voimakas sanattoman viestinnän muoto. Itselleni se on luonnollista, olenhan terveydenhuollon koulutuksen saanut. Siellä jos missä opitaan koskettamisen tärkeys. Ystävällinen kosketus vanhuksen kanssa hoitolaitoksessa saattaa rauhoittaa levottoman potilaan paremmin kuin mikään lääke.

Arjessa ja kiireessä on helppo unohtaa puoliso. Pusu ja halaus ovensuussa töihin lähtiessä auttaa jaksamaan päivän haasteet.

Tuoreessa parisuhteessa emme malta pitää näppejämme erossa toisesta. Koskettaminen tuntuu hyvältä. Mutta miksi se usein loppuu jossain vaiheessa? Unohdamme kumppanimme ja pidämme häntä itsestäänselvyytenä.

                                                            

Kuinka hankalaa onkaan koskettaa toista taas vuosien jälkeen. Mikä siitä tekee niin vaikeaa? Pitkään yhdessä eläneiden ihmisten kanssa olen pariterapiassa keskustellut siitä, miten vaikeaa on enää palata koskettamiseen. Pienestä tässäkin on hyvä lähteä. Aluksi jopa kädestä pitäminen saattaa tuntua oudolta. Entä siitä eteenpäin? Kuinka opetella uudelleen tutkimaan kumppanin kehoa? 

Koskettaminen saattaa olla yhtä vaikeaa kuin puhuminen, mutta kommunikaatio ja kosketus ovat lääkkeitä, jotka antavat enemmän kuin ottavat.

Lapsena sylissä pidetty ihminen voi paremmin, psyykkisesti ja fyysisesti. Eläinkokeissa on todettu, että kosketuksen puute aiheuttaa eläintenkin poikasissa levottomuutta, kiusaamista sekä lyhytjänteisyyttä.

Voiko olla, että monenlainen levottomuus kouluissa on koskettaminen puutetta? Kärsivätkö lapsemme siitä? Eikö poikamme osaa koskettaa ja kaipaako pieni tyttö ihailevaa huomiota niin paljon, että lähtee vieraan miehen matkaan?

Frank Pappa aikoinaan toisti televisiossa sloganiaan ”kosketelkaa toisianne”. Itse lisäisin nykypäivänä, että tiedä miten kosketat. On tärkeää tunnistaa omat rajansa ja kunnioittaa toisen rajoja.

Mikä on soveliasta ja mikä ei? 

Mihin kehon alueisiin on sallittua koskettaa? Kädet, olkapäät ja hartiat ovat neutraaleja alueita. Kehon etupuoli sen sijaan on aluetta, jonka koskettelu saattaa aiheuttaa kiusallisia tilanteita.

Tunnista sanaton viestintä. Pyydä lupa halata avaamalla kätesi ja sylisi sekä katsomalla halattavaa silmiin.

Aloita pienestä, älä hyökkää kimppuun. Onko tilanne sopiva koskettamiselle?

On myös hyvä ymmärtää, että kaikilla ihmisillä ei ole samanlaiset kehon rajat. Kaikki eivät siedä koskettamista lainkaan. Esimerkiksi oma poikani ei juuri läheisyydestä piittaa ja halaaminen on joskus vaikeaa.

Aikoinaan Rukan hissipoikien koulutukseen kuului opetella ranskalainen poskisuudelma, pojat kun olivat joskus ymmärtäneet kyseisen käytännön täysin väärin. Nykyään varmaan kaikki ymmärtävät poskisuudelmat. Kosketuksessa on siis kulttuurillisiakin eroja.

Innoituksen tähän blogikirjoitukseen antoi kirja Kehon mieli, Hanna Svennevig, Wsoy 2005

Onko miehen mitta olla kaipaamatta kosketusta?

Rakastan sinua

Kolme sanaa, joita ei ole helppo sanoa: minä rakastan sinua. 

Yhdeksän vuotta sitten tapasin nykyisen puolisoni ja muistan hyvin, kuinka vaikeaa oli sanoa nuo kolme sanaa ensimmäisen kerran.

Jännitti, sanat jotenkin kuulostivat omituisilta suussani. 

Pelotti, että mitä toinen vastaa.

Tuohon aikaan minun ei ollut helppoa osoittaa tunteita, sen verran vereslihalla olin. Elämän karikot olivat hieroneet aikamoisella karheudella.

Itseluottamus ei ole pysyvä olotila vaan se vaihtelee tilanteesta toiseen. Joskus olet vahvoilla ja toisessa hetkessä tuntuu, että pienikin tönäisy suistaa pois polulta. 

Edellä mainitussa tilanteessa uskalsin heittäytyä ja tunnustaa rakkauteni. En tiedä, miten olisi itseluottamukselleni käynyt, jos vastaus olisi ollut torjuva. Luultavasti olisin keräillyt palaset ja lähtenyt uudelleen kokoamaan itseäni. Näinhän me usein teemme.

                      

Kun tunnustat rakkautesi ensi kertaa, asetat itsesi tilanteeseen, jossa tulet joko hylätyksi tai hyväksytyksi. Jos elämässä on ollut paljon hylätyksi tulemisen kokemuksia, luottamus ihmisiin ja itseen ei ole välttämättä kovin korkealla. 

Onneksi haavat voivat umpeutua. Luottamus on palannut ja uskallan kertoa rakastavani.

Meille suomalaisille, varsinkin miehille, rakkaudesta puhuminen tai sen tunnustaminen ei ole itsestään selvää. Tunteellisuus koetaan usein heikkoudeksi. Kuitenkin asia on täydellisesti toisinpäin. Ihminen, joka uskaltaa tunnustaa rakastavansa ja pystyy osoittamaan tunteensa on henkisesti vahva ja sinut itsensä kanssa.

Onko miehen mitta olla herkkä?

Ensi kerran jälkeen on ollut helpompaa, nyt voin jo höpötellä rakkaudesta useamminkin. Tämä ei tarkoita, että kaikkien pitäisi toimia samalla tavalla. 

Tapoja on monenlaisia - pieniä tekoja, rakkauden osoituksia, toisen auton lämmittämistä pakkasaamuna ja yhteisen kodin huoltamista. Tärkeintä kai on se, että osoittaa, että olet minulle tärkeä.

Riittääkö, jos olet kymmenen vuotta sitten vannonut valan alttarilla? Elämän ruuhkavuodet, arki, mitä näitä nyt on. On helppoa kiireessä sivuuttaa toinen, jättää vaille huomiota. 

Kuitenkin hän on se, jonka kanssa olet päättänyt viettää suuren osan elämästäsi. Hän on sinun paras ystäväsi, luottopakkisi. Kerro tai näytä se hänelle. Ehkä hän tarvitsee sitä vahvistusta juuri nyt.

Minä olen Petri Sirén ja tämä on Miehen Mitta -blogi

”Voit valita tuhansista teistä.

Voit valita ja erehtyä.

Kunhan vain valitset mihin kohtaan, kenen syliin painat pääsi.”

-Tommy Tabermann-

"Harhailetko hallitusti vai hortoiletko holtittomasti?"

Uskon monen bloggaajan kirjoittavan tästä aiheesta näin vuoden vaihtuessa, kun katsotaan taaksepäin ja samalla suunnataan ajatus tulevaisuuteen.

Miten sinä katselet mennyttä? Onko sinulla suunnitelmia tulevalle vuodelle? Haaveiletko jostain?

Itse haaveilen oman vastaanoton laajentamisesta sekä terapian ja seksuaalineuvonnan yhdistämisestä. Olkoon tämä manifestointinani tulevalle vuodelle!

Tavoite kirkastuu, kun sen sanoo ääneen tai kirjoittaa paperille.

Luin joskus hauskan lauseen, joka jäi mieleeni: harhailetko hallitusti vai hortoiletko holtittomasti? Jotta et hortoilisi, on hyvä tehdä hiukan inventaariota menneeseen ja miettiä, mitä haluaa tulevaisuudelta.

Matkalla kohtaat varmasti haasteita, mutta jos tavoite on oikea, ne on helpompi selättää.

Miten saamme itsemme tekemään asioita? Taustalla on ainakin

•        oikeista asioista motivoituminen - mitä oikeasti haluat?
•         tahdonvoima
•         oikeiden tapojen rakentaminen vaikkapa kolmosen säännöllä
•         ympäristön muokkaaminen toimintaa tukevaksi.

Isompia elämänmuutoksia tehdessä on hyvä asettaa tavoite. Minkälainen on hyvä tavoite?

•         Tarkka
•         Mitattava
•         Saavutettavissa oleva
•         Oleellinen
•         Aikaan sidottu

Varaudu myös vastoinkäymisiin, sillä niitä tulee aina. Tarkastele mahdollisia haastavia tekijöitä jo etukäteen. Se auttaa varautumaan.

Välitavoitteita on hyvä asettaa matkan varrelle, jotta tiedostat olevasi oikealla tiellä ja näet, kuinka suunnitelmasi etenee. Pidä kuitenkin katseesi päätavoitteessa.

Ei ole lainkaan hullumpi ajatus tehdä suunnitelma graafiseksi. Piirrä aikajana tai visualisoi muuten. Voit myös kirjoittaa kalenteriisi välitavoitteita ja suunnitelmaasi.

                                    Kytke autopilotti pois päältä!

Toimimme usein tiedostamatta tekemisiämme. Illalla askeleet käyvät keveästi jääkaapille voileivän, viinin tai oluen luokse sen kummemmin miettimättä.

Olen opetellut ”sammuttamaan” joitakin automaattitoimintoja. Kehitin tupakointia lopettaessani kolmosen säännön. Kolme sekuntia, kolme minuuttia, kolme tuntia. Mieti ensin kolme sekuntia, ennen kuin tartut savukkeeseen tai jääkaapin kahvaan. Seuraava tavoite voi olla kolme tuntia tai kolme päivää. 

Kytke autopilotti pois päältä!

Muista myös jakaa kiitosta itsellesi ja tukijoukoillesi.

Hyvää ja tavoitteellista uutta vuotta 2019!

Mitä tarkoittaa seksuaalinen itsetunto?

Hyvä seksuaalinen itseluottamus tarkoittaa itsen hyväksymistä sekä kehollisesti että mielen tasolla. Se on itsensä tuntemista, omien rajojen kunnioitusta ja rehellisyyttä itseään kohtaan. Jos olet ammentanut oppisi pornosta, kuten useimmat meistä miehistä, käsityksesi seksistä saattaa olla vääristynyt. Tämä saattaa tarkoittaa, että myös seksuaalinen itsetuntosi voi olla vääristynyt.

Onneksi luet juuri nyt tätä blogia, sillä siitä päätellen olet tiedonhaluinen ja suhtaudut asiaan myönteisesti. Lisätään tähän vielä puhuminen. Näillä keinoilla ja asenteilla ei ole koskaan liian myöhäistä löytää omaa myönteistä seksuaalisuuttaan. 

"Emme kehtaa puhua seksistä ja seksuaalisuudesta, joten rakennamme oman käsityksemme siitä." 

Seksuaalisuus on meissä jo syntyessämme, se on luonnollinen osa meitä. Valitettavasti yhteiskuntamme historiassa siitä on tehty likaista ja syntistä. Emme kehtaa puhua seksistä ja seksuaalisuudesta, joten rakennamme oman käsityksemme siitä. 

Usein pohjalla ovat ne vääristyneet olettamukset esimerkiksi siitä, kuinka kauan yhdynnän pitäisi kestää tai kuinka usein on ”normaalia” harrastaa seksiä. Nämä ovat useimmin kysyttyjen kysymysten listalla kärkipäässä (jos joku niitä uskaltaa kysyä).  Jos itsetuntosi riittää ja olet riittävän tiedonhaluinen, etsit vastauksia alan kirjallisuudesta ja muista asiallisista tietolähteistä (kuten meiltä seksuaalineuvojilta).

Hyvän seksuaalisen itsetunnon omaava ihminen on avoin, leikillinen ja kykenee keskustelemaan kumppaninsa kanssa avoimesti seksistä ja siihen liittyvistä haasteista. Kun sinulla on hyvä seksuaalinen itsetunto, uskallat kysyä kumppaniltasi tukea seksiin liittyvissä kysymyksissä. Sinä tiedät rajasi ja kunnioitat niitä. Olet kuitenkin joustava ja rohkea kokeilemaan jotain uuttakin.

                                                           Kuvituskuva Bing

Kuinka vahvistaa seksuaalista itsetuntoa?

·        Lue ja tutki

Lue asiallisia tietolähteitä sekä tutki omaa seksuaalisuuttasi ja kehoasi.

·        Puhu

Etsi rohkeutta keskustella seksistä avoimesti ja ilman ennakkoluuloja. Hyvä kommunikaatio auttaa sinua tuntemaan itsesi ja kumppanisi paremmin.

·        Ole avoin

Ole avoin seksuaalisuudellesi, itsellesi sekä kumppanillesi. Jätä yletön järkeily pois ja heittäydy yhteiseen leikkiin.

·        Kehopositiivisuus

Arvosta itseäsi ja kehoasi. Olet kaunis!

Jos sinulla on seksuaalisuuteen, seksiin tai kehoosi liittyviä traumaattisia kokemuksia vaikkapa sairauden vuoksi, ota yhteyttä alan ammattilaisiin. Koskaan ei ole myöhäistä. Oikeastaan juuri nyt voisi olla oikein hyvä aika.

Uskallatko ottaa puheeksi? Kuinka ottaa puheeksi?

Minä olen Petri Sirén ja tämä on Miehen Mitta-blogi

Kuka on makuuhuoneessasi?

Mielenkiintoinen kysymys, eikö totta? Eihän siellä ketään ylimääräisiä pitäisi olla? Hyvin usein siellä kuitenkin on muita. Haamuja, entisiä rakastajia, puolisoita, lapsia, isiä ja äitejä.

Seksielämäämme liittyy paljon herkkiä muistoja, jotka saattavat tuntua häpeällisiltäkin.  Oletko joskus jäänyt kiinni itsesi tyydyttämisestä? Onko sinut yllätetty tyttö- tai poikaystävän kanssa muhinoimassa? Ovatko vanhempasi tulleet paikalle kiusallisella hetkellä? Oletko joutunut noloon tilanteeseen rakastellessa? Onko lerpahtanut kesken aktin?

Mies, laukeatko ennenaikaisesti? Se saattaa johtua siitä, että olet joutunut nuoruudessasi tyydyttämään itsesi pikaisesti ennen kuin vanhempasi saapuvat tai olet tullut yllätetyksi ns. housut kintuissa.     

            

Punastuttaako tai hävettääkö vielä vuosien jälkeen? Kuinka kauan annat tämän menneen tapahtuman vaikuttaa?

Et ehkä tule tiedostaneeksi sitä tosiseikkaa, että tämän kaltaiset tapahtumat saattavat vaikuttaa nykyiseenkin seksuaalielämääsi. Monet seksuaalisista häiriöistä saattavat johtua traumoista tai kolhuja saaneesta seksuaalisesta itsetunnosta, tavalla tai toisella.

Seksuaalinen elämämme heijastelee menneitä, nykyisiä ja tulevia tapahtumia. Makuuhuoneessamme saattaa kummitella äitimme, isämme tai lapsemme, joiden kautta peilautuvat häpeämme ja salaisuutemme.

Itseluottamus rakentuu terveestä suhtautumisesta itseen, omaan kehoon ja seksuaalisuuteen. On mahdollista saada hyvä seksuaalinen itsetunto aikuisenakin ja löytää oma seksuaalisuutensa uudelleen.

                                          Kuvituskuva Googlesta.

Mistä rakentuu terve seksuaalinen itsetunto?

•       Hyvä ja luottamuksellinen parisuhde
•       Kommunikaatio
•       Harjoittelu
•       Itsetuntemus
•       Kehollinen itsetunto

Ei, porno ei kuulu tähän yhtälöön. Porno on fiktiota. Jos haluat kehittyä rakastajana, älä toimi kuten filmeissä. Tutustu omaasi ja kumppanisi kehoon rauhassa ja kiirehtimättä. Mieti etukäteen rajojasi, omia mielihalujasi ja keskustele niistä mahdollisen kumppanisi kanssa.

Myös itsenäisesti voit harjoitella ja tutkia itseäsi. Miehille suunnattua kirjallisuutta löytyy niin suomeksi kuin englanniksikin. Suosittelen lämpimästi esimerkiksi teoksia Moniorgasminen mies, Mantak Chia ja The way of the superior man (David Deida). Teemu Syrjälän Elinvoimaisen miehen kirjaakin voin suositella.

Yksi mahdollisuus tutkia omaa seksuaalisuuttaan turvallisesti on tantra. Ilmaisia tai edullisia tantra-iltoja on suuremmissa kaupungeissa useina iltoina viikossa. Siellä tutustuu samanhenkisiin ihmisiin. Iltoihin voi mennä yksin tai kumppanin kera. Suosittelen kaikille miehille.

Jos sinulla on tarvetta syvällisemmälle avulle, ota rohkeasti yhteyttä ammattiauttajaan.  

Voimmeko kehittää seksuaalisuuttamme? Voiko mies puhua noloista tilanteista? 

Tämä on Miehen mitta-blogi ja minä olen Petri Sirén.

Isyys.

Kohta on taas isänpäivä. Mitä isyys on? Minulle oma adoptioisäni ei antanut kummoista kuvaa isyydestä. Lähinnä koin tupakan sekä alkoholin huuruisia ja hajuisia örinöitä olohuoneesta, ankaruutta ja tunnekylmyyttä. Hän kuoli kuusikymppisenä sairastettuaan pitkään. Viimeiset ajat kotona olivat todella vaikeita. Halvaantunut sairas mies kiukutteli ja komenteli, oli kuin pieni lapsi. Taisi pelätä itsekin, piilotti pelkonsa kiukun taakse. Itse olin jo muuttanut kotoa pois, mutta vaikutukset tuntuivat ja tuntuvat ehkä edelleen.

Rauha hänen sielulleen.

Isyyteni alkoi 27.11.1989. Esikoistyttäreni jälkeen maailmaan saapuivat vielä toinen tytär ja kuopuksena poika.

Jäin ensimmäisen lapsen synnyttyä hoitovapaalle. Se oli tuolloin aika uutta ja joku hommailikin minulle hamekangasta. Äidit puistoissa katselivat säälien lapsiraukkaa, jolta he kävivät vaivihkaa kohentamassa lapasia tai haalarin vetoketjua. Ehkä asenne on nykyään toinen.

Elämän ruuhkavuosia en totisesti kaipaile. Huoli omista lapsista kun he sairastivat, hakivat murrosiässä paikkaansa elämässä tai ottivat ensi askelia itsenäistyessään… huoli on varmaan aina läsnä, vaikka tiedän lapsieni pärjäävän elämässä. He ovat isäänsä fiksumpia.

Lapseni ovat jo aikuisia ja eläneet itsenäistä elämäänsä jo vuosia. Tiedän, että olen heille pystynyt antamaan hiukan paremman isän mallin kuin mihin oma isäni pystyi. Tiedän tehneeni kasvattajana myös virheitä. Niinhän me kaikki kasvattajina ja ihmisinä teemme.

Lapseni ja lapsenlapseni: olette minulle rakkaita. En sitä muista aina sanoa, enkä ehkä osoittaakaan. Toivottavasti se kuitenkin välittyy minusta. 

Olen osa sukupolvien ketjua ja kannan mukanani suomalaisen miehen sotien jälkeistä taakkaa. Onneksemme vuosi vuodelta tämä on poistumassa. Miehiä ei ole tuomittu puhumattomiksi ja tunteettomiksi.

Lapseni te olette kasvattaneet minut. Te  olette tehneet  minusta sen miehen, joka olen tänä päivänä. Ilman teitä olisin joku ihan toinen. Tiedän olevani onnekas.

Rakkaudella

isä ja isoisä Petri

Mikä on miehen mitta? Pystyykö mies näyttämään tunteitaan?

Minä olen Petri Sirén ja tämä on Miehen mitta -blogi

Minä, sinä, hän, me, te, he

Me-henki on huikea asia, kun pitää saavuttaa porukalla jotakin. Joukkuepeleissä tiimi hitsautuu yhteen ja yhdessä joko voittaa tai sulattaa tappionsa. 

Me-henki.

Kun on me, on myös he. He ovat joitakin muita. He eivät kuulu meihin, meidän joukkueeseen. Urheilussa joukkuepelaajat ymmärtävät tämän, koska pelaajat vaihtuvat. Viime viikon vastustaja saattaa olla joukkuekaverisi huomenna.

Luomme ”joukkueita” huomaamattamme: stereotyyppejä. Teemme oletuksia kokemustemme kautta.

Olin taannoin seminaarissa, jossa puhujana oli erään pikkukaupungin päällikkö. Pois lähtiessämme avasin kyseiselle päällikölle oven ja sanoin moikat. Hän ei reagoinut mitenkään, tuijotti vain kohti. Jotenkin tapahtuma sujahti nahkani alle. Olin harmistunut hänen epäkohteliaisuudestaan. 

Pyörittelin mielessäni ajatuksia tyyliin ”tuollaisia nuo päällikköhenkilöt kaikki ovat” ja niin edelleen.

Aikani tunteella tuhistuani huomasin itsekin luoneeni sukkelasti vihollisjoukkueen kaikista johtajista, vaikka tiedän hyvin, etteivät kaikki ole epäkohteliaita ja ylpeitä. Saattaahan olla, ettei kyseinen kaveri tervehdystäni edes kuullut. Voi olla, että tulkitsin täysin väärin.

Tällainen pikainen tunnereaktio taitaa olla aika yleistä. Kun yksi joukosta käyttäytyy huonosti tai jotenkin arvomaailmaamme vastaan luomme kaikista heihin kuuluvista samanlaisia. He ovat sitä tai tätä, mutta eivät yhtään kuten minä (ja minähän olen hyvä ihminen).

Nahkaliiveihin pukeutuneet Harley Davidson -motoristit ovat rikollisia, kaikki rakennusmiehet ja palomiehet ovat bodareita, muslimit ovat terroristeja, Ylen toimittajat ovat sellaisia, poliitikot tuollaisia ja amerikkalaiset varsinkin ovat. Miehetkin on sitä ja naiset tätä.  Virolaisten mielestä suomalaiset ovat poroja, ruotsalaiset pitävät meitä juoppoina. Kuulumme siis kaikki johonkin joukkoon kummalliseen.

Esimerkkejä on lukemattomia ja syntyy koko ajan lisää. Kuitenkin joka joukossa on aina yksilöitä. Kun heihin tutustuu, saattaa huomata, että on ollut ihan väärässä käsityksensä kanssa.

Kuinka sitten toimia, jos huomaat kehittäneesi ympärillesi vihollisjoukkueita? Olet jo ottanut ensimmäisen askeleen, jos huomaat toimivasi näin. Tiedostat ajattelevasi jostain jotain ja ymmärrät, että saatat olla väärässä. Se riittää.

Minä olen Petri Sirén ja tämä on Miehen mitta -blogi. Uskallatko tunnustaa stereotyyppääväsi?

Maskuliinisuus ja feminiinisyys

Kaikki taidamme tietää, että meissä on kaksi puolta: maskuliininen ja feminiininen, huolimatta siitä kumpaa sukupuolta edustamme. Shiva ja Shakti tai Yin ja Yang ovat monelle tuttuja itämaisista mytologioista sekä tantrasta. Termit kuvaavat maskuliinista ja feminiinistä energiaa.

Minussa miehenä on feminiininen puoleni. Se näkyy muun muassa esteettisyytenä, intuitiona, empaattisuutena ja luovuutena. Maskuliinisuus minussa on esimerkiksi varmuutta, loogisuutta ja määrätietoisuutta.

Jotta voimme elää tasapainoista elämää, Yinin ja Yangin, Shivan ja Shaktin, meidän maskuliinisen ja feminiinisen energiamme on oltava tasapainossa. Kumpikaan ei saa hallita. Jokapäiväisessä elämässä nämä energiat tukevat toisiaan eivätkä taistele toisiaan vastaan.

Epätasapaino aiheuttaa stressiä ja kuormitusta. 

Epäkypsä liiallinen maskuliinisuus näkyy meissä miehissä machoiluna, pullisteluna sekä kaikenlaisen miehisyyden ylikorostamisena. 

Pystytkö miehenä tai naisena tunnistamaan itsessäsi eri puolia? Naisilla on nykypäivänä enemmän lupa olla maskuliinisia, mutta miehen feminiinisyys nähdään usein heikkoutena ja homoutena. Uskallatko miehenä kohdata sisäisen feminiinisyytesi? 

Katoaako maskuliinisuutesi löytäessäsi feminiinisen puolesi? Katoaako naisen feminiinisyys hänen löytäessään maskuliinisuutensa? Vastaus on EI!

Eräässä työpaikassa sain kuulla homottelua, kun käytin korvakorua. Myös käyttämäni miesten olkalaukku sai työtoverini epäilemään seksuaalista suuntautumistani. 

Onneksemme elämme suhteellisen suvaitsevassa yhteiskunnassa, eikä joka työpaikassa käyttäydytä näin.  

"Emmekö tosiaan enää saa sanoa tyttöä tytöksi ja poikaa pojaksi?"

Tunnistaessasi ja tiedostaessasi kummankin puolen itsessäsi voit olla kokonainen ja kypsä ihminen. Sinut itsesi eri puolten kanssa.

Mitä sitten on se paljon puhuttu sukupuolineutraalisuus? Emmekö tosiaan enää saa sanoa tyttöä tytöksi ja poikaa pojaksi?

Kysymys ei ole näin yksioikoinen. Kysymys on siitä, ohjaammeko lapsiamme toimimaan jonkin roolin mukaisesti. 

Ostammeko tyttölapselle vaaleanpunaisia vaatteita, vaikka hän haluaisi pukeutua mustaan tai siniseen? Ostammeko pojalle autoja leikkikaluiksi, vaikka hän haluaisi leikkiä nukella?

Uskoisin, että tiedostamalla sukupuoliroolit ja ennakkoasenteet itsessämme olemme myös kasvattajina tasapainoisempia. 

Lapsemme kuitenkin kasvavat viisaammiksi kuin mitä me olemme. Aikuistuessaan he näkevät meidän sokeat pisteemme, kuten me mieluusti näemme ne omissa vanhemmissamme.

Innoituksen tähän kirjoitukseen, usko tai älä, antoi kirja nimeltä Miesseuralainen, kirjoittaneet Krista Kasvi ja Tomi Ros (Fitra 2018).

Mitä on oikea miehisyys? Mikä on miehen mitta?

Minä olen Petri Sirén ja tämä on Miehen mitta -blogi.

HÄPEÄ!

Häpeä on vahva tunne. Häpeää on monenlaista. Joku häpeää itseään, toinen vanhempiaan ja kolmas lastaan.

Omassa tanakassa häpeäkokemuksessani palaan aikaan, jolloin elimme piirtoheitinten ja kalvojen keskellä. Esihistoriallista, mutta me vanhemmat ihmiset muistamme tuon ajan hyvin. Kerran eräässä auditoriossa vaikutusvaltaisessa tilaisuudessa olin hyvin valmistautunut esittelemään työtäni sekä yksikköä jossa työskentelin.

Olin muutamaa viikkoa aiemmin vetänyt saman esityksen pienemmälle porukalle menestyksekkäästi. En siis juurikaan jännittänyt. Valoin uskoa myös työtoveriini, joka jännitti todella paljon. Ei hätää, hyvin se menee, sanoin.

Työtoverini veti oman settinsä todella mallikkaasti. Omalla vuorollani astelin lavalle itseluottamusta huokuen. Sitten – täydellinen pimeneminen. Mitä olen puhumassa? Kalvot ovat aivan sekaisin. Hämmennyn, poskia kuumottaa, päässä humisee, pyörryttää. Työtoverini eturivistä, hän joka juuri oli vetänyt oman osuutensa, huomaa ahdinkoni ja yrittää auttaa minua kuiskaamalla muutamia apusanoja.

Kyseisen tapahtuman vaikutus kesti vuosia. Kalvojen tekeminen saattoi uudelleen aktivoida ahdistuksen häivähdykset. Muistelu nostaa vieläkin tunteet pintaan.

Tämä on useille tuttu tilanne. Hävettää.

Häpeä saattaa vaikuttaa meihin huomaamatta vuosia ja jopa traumatisoida.

Toisenlainen häpeä on kyseessä, kun häpeät toisen ihmisen olemusta tai tekemisiä. Esimerkiksi oma murrosikäinen teini pukeutuu aikuisen mielestä omituisesti tai hänen käytöksensä tuntuu epäsopivalta. 

Toki samainen teini todennäköisesti häpeää vanhempiaan! Entä jos sisarukset häpeävät toisiaan? Onko soveliasta tunnustaa, että on hävennyt omaa kuitenkin rakasta läheistään?

Häpeätkö puolisoasi? Hän saattaa ottaa kutsuilla muutaman drinkin liikaa, puhuu samaa asiaa äänekkäästi ja moneen kertaan ja käyttäytyy huonosti.  Oletko vastuussa hänen tekemisistään? Et. Ne ajatukset ja myötähäpeän tunteet ovat vain sinussa. 

Vain sinä voit tehdä omille ajatuksillesi jotain.

Kun olin lapsi, minulle joskus sanottiin, että häpeäisit edes tai hyi häpeä! Onko häpeän tunne tarpeellinen? Mitä on liiallinen häpeä? Sen takana on usein epäonnistumisen tai torjutuksi tulemisen tunne.

Häpeästä vapautuminen tarkoittaa sitä, että hyväksyt itsesi sellaisena kuin olet ja rakastat itseäsi. 

Kun tunnistat tunteen, voit tehdä sille jotain. Tunteen käsittely puhumalla, huumorilla tai vaikkapa kirjoittamalla usein helpottaa. Tavoitteena on anteeksianto, itselle ja muille.

Mikä on miehen mitta? Voiko häpeästä puhua? 

Minä olen Petri Sirén ja tämä on miehen mitta -blogi

”Kun hyväksyt, että et ole täydellinen ja että teet vääriä valintoja, hyväksyt muidenkin epätäydellisyyden ja väärät valinnat.” -Tara Lange

Se mihin keskityt kasvaa

Koetko jatkuvasti, että sinulta puuttuu jotain? Halajaako mielesi taloa, autoa, kesämökkiä, rakkautta, ystäviä tai muuta sellaista, jonka saatuasi voisit olla tyytyväinen?

Tällainen ajattelu on eräänlaista riittämättömyyden tunnetta. Toki tavoitteet ovat mainio asia, mutta kun keskitymme elämästämme puuttuviin asioihin, huomaamme niitä joka paikassa. Tunne siitä, että jotain puuttuu on jatkuvaa. Etenkin markkinatalous luo jatkuvalla syötöllä tarpeita ja huomaat pian juoksevasi oravanpyörässä.

Jos ajatuksemme keskittyisi niihin asioihin joihin olemme tyytyväisiä elämässämme, alkaisimmeko huomata näitäkin joka paikassa? Olisiko se mahdollista?

"Menneille emme voi mitään, 

mutta tulevaisuuteen voimme vaikuttaa"

Se, miten asioihin suhtaudumme ja mihin keskitymme, vaikuttaa vahvasti oman elämämme mielekkyyteen. Ratkaisu- ja voimavarakeskeisessä terapiassa suuntaudutaan tulevaisuuteen: menneille emme voi mitään mutta tulevaisuuteen voimme vaikuttaa.

Vaikka sinua ei olisi siunattu niin sanotusti maallisella mammonalla, voit kokea eläväsi rikasta ja ylläkylläistä elämää. Tämä on katsantokannasta kiinni.

Kuinka siis katsoa maailmaa uusin silmin?

Mikään ei muutu jollemme itse muutu. Aikuisina ihmisinä me voimme oppia uusia tapoja ja keinoja kasvaa. Emme ole tuomittuja koko ikäämme elämään samalla tavalla.

Aiemmassa blogissani kirjoitin mielen kiemuroiden tunnistamisesta ja tiedostamisesta. Kun tunnistat ja huomaat, että mielesi tuottaa ajatuksia jotka korostavat puutteitasi, voit todeta, että nämä ovat vain ajatuksia. Nämä ajatukset eivät ole koko totuus. Voit itse valita ajatukseni. Se ei ole helppoa, mutta usko pois, se kannattaa. Se mihin keskityt kasvaa.

TOTTA -muistisääntö

                           T= tunnista ja tiedosta

                           O= ota vastuu

                           T= toteuta

                           T= toimi

                           A= ajattele toisin, ajatuksesi ei ole sinä

                         

Tämä kaikki on helppoa leimata positiivisuushötöksi, mutta yritä. Et menetä mitään, ehkä muutaman ajatuksen, mutta sehän et ole sinä. Voit huomata, että asioille voi tehdä jotain. Paremmalla tavalla. Haasta itseäsi.

Mikä on miehen mitta? Määrittyykö se saavutuksilla tai omaisuudella?

Minä olen Petri Sirén ja tämä on Miehen mitta -blogi